Näkemyksiä ja kokemuksia:

Sähköinen äänestäminen ei kestä päivänvaloa

(Kaikki mielipiteet alla ovat omiani ja jo pitkän ajan takaa, mutten nyt löytänyt mitään tarkoitukseen sopivaa tekstiä arkistostani, joten kirjoitin uuden.)

Sähköistä äänestysjärjestelmää ajetaan Suomeen kuin käärmettä pyssyyn, vaikka kansainvälisistä ympyröistä tiedetään, että siinä voidaan mennä metsään yhdessä jos toisessakin yksityiskohdassa. Innokkaimmat haluaisivat äänestyksen tapahtuvan Internetin välityksellä, mikä viimeistään on jo tuhoontuomittu idea.

Aidon demokratian kulmakivenä voidaan pitää vapaita, luotettavia ja salaisia vaaleja.

Vapaus liittyy vapauteen äänestää, asettua ehdolle ja kampanjoida eikä siihen erityisemmin vaikuta vaalien tekninen toteutus vaalipäivänä. Vaalit ovat luotettavat, kun kadunmiehelle tai opposition edustajalle ei jää pienintäkään epäilystä vaalivilpistä. Se, että vilppiä ei tapahdu, ei siis riitä, vaan siitä ei saa jäädä epäilystäkään. Vaalien salaisuus tarkoittaa sitä, ettei kukaan saa varmasti tietää, miten joku tietty yksittäinen äänestäjä äänesti.

Meillä on Suomessa pitkät perinteet luotettavissa ja salaisissa vaaleissa. Järjestelmä luotiin aikana, jolloin yhteiskunnassamme vallitsi epäluottamusta puoleen ja toiseen puolueiden välillä. Oli siis tärkeää luoda pelisäännöt, joiden mukaan kukaan ei voi huijata.

Järjestelmän peruspilarina ovat vaalilautakunnat, joissa on edustus laajasti eri puolueista ja siis ristikkäisiä intressejä. Vähemmälläkin väellä voitaisiin sinällään pärjätä, mutta näiden edustajien tarkoitus on ennen kaikkea kytätä toisiaan, jotta vilppiä ei vain pääse tapahtumaan. Sinällään toimitus on jokaisen tavan tallaajan ymmärrettävissä: Aamulla ensimmäinen äänestäjä tarkistaa yhdessä vaalilautakunnan kanssa, ettei uurnassa ole salapohjaa. Kukin äänestäjä saa samanlaisen lipun, johon käydään yksin salassa kirjoittamassa numero. Lippu leimataan ja vain leimatut liput lasketaan, joten useaan kertaan äänestämiseen tarvitaan paitsi useita virallisia lippuja, myös virallinen leima. Koko toimituksen ja ääntenlaskun ajan vaalilautakunnan jäsenet kyttäävät toisiaan vilpin varalta.

Ohjelmistotoimittajan liikesalaisuuksiin perustuvan salaisen äänestysohjelmiston toimintaa ei voi ymmärtää edes ohjelmointiasiantuntija, saati sitten juuri ja juuri tekstinkäsittelyohjelman käytön taitava tavis. Ei ole mitään takeita, että kaikki äänet lasketaan, juuri annetut äänet (eikä joitain toisia) lasketaan, ääni ei muutu matkalla uurnaan tai että kukaan ei "kuuntele" matkalla, mitä jokin tietty äänestäjä äänestää. Tarkistuslaskentakin toteutetaan samalla ohjelmalla samasta äänitietokannasta. Yksinkertaisesti epävarmuustekijöitä on liikaa.

Tällä kokeilukierroksella sähköinenkin äänestys on sentään mahdollista ainoastaan vaalihuoneistossa. Nettiäänestyksen lisääminen mukaan kuvioon sekottaisi soppaa entisestään. Nytkin aina välillä vaalilautakunta joutuu puuttumaan, kun pariskunta on menossa samaan äänestyskoppiin. Millä tavalla äänten ostaminen, myyminen tai tiettyyn ääneen pakottaminen voidaan estää ihmisten kotona tapahtuvassa äänestyksessä? Vastaus on yksinkertainen: ei mitenkään.

Ainoa tapa, jolla sähköinen äänestäminen voisi toimia, on paperivarmennettu järjestelmä, jossa äänestyskone tulostaa lopuksi äänestäjälle lipun, joka taitetaan, leimataan ja pudotetaan uurnaan kuten nykyisinkin. Sähköinen äänestysjärjestelmä antaisi nopeasti alustavan äänestystuloksen, mutta uurnassa olevien lippujen mukaan laskettu tulos olisi se lopullinen ja virallinen.

Mielestäni voidaan erinomaisen hyvällä syyllä kysyä, onko tällainen sähköinen järjestelmä kaiken sen kehittämiseen kuluvan rahan arvoinen? Vaalien tulokset saadaan meillä nykyisinkin suurella tarkkuudella parissa tunnissa. Kannattaako parin tunnin nopeutuksesta maksaa miljoonien hinta? Minun mielestäni ei kannata.

Jos vain mahdollista, suosittelen itse kullekin tutustumista vaalijärjestelmäämme käytännössä "tiskin takana" vaalilautakunnan jäsenenä. Upeaa järjestelmäämme oppii siellä kummasti arvostamaan!