Johanna lähikuvassa

Näkemyksiä ja kokemuksia:

Ruokaa roskiin

Aiemmin uutisoitiin, että kolmannes (jollei muisti nyt petä) ostetusta ruuasta heitetään Britanniassa roskiin. Tänään kerrotaan, että neljännes ruotsalaisten ostamasta ruuasta päätyy roskikseen [HS]. Suomalaiset tuskin ovat paljon kummempia. Tämä on ympäristöllisesti ja kansantaloudellisesti valtava kysymys. Mielettömästi resursseja olisi mahdollista säästää, jos ihmiset ajattelisivat kaupassa, mitä oikeasti tarvitsevat ja jaksavat syödä.

Peruslaiskana ja arkisin kohtuullisen kiireisenä ihmisenä olen todennut toimivaksi menetelmäksi laittaa viikonloppuna vähän enemmän ruokaa ja lämmittää sitä viikolla mikrossa päivälliseksi. Pakastinkin on keksitty. Aina joskus toki jotain pääsee pilaantumaan, mutta noihin keskiarvoihin en millään pääse. Joku heittää siis minunkin edestäni ruokaa pois.

Ruuan hinta on nousussa, joten näin äkkiseltään kuvittelisi, että helpointa on säästää jättämällä ostamatta sen, mitä ei aiokaan syödä. Aterioiden laadusta tai määrästä ei tarvitsisi tinkiä. Puhumattakaan siitä, miten luonto kiittää, kun keskimääräisestä ekologisesta jalanjäljestä leikkautuu ihan merkittävä osa pois.

Ilmastonmuutos on tosiasia ja raavas mies (ja moni nainenkin) puolustuskannalla, kun osa-avuksi esitetään kasvissyöntiä. Voisimme itse kukin aloittaa tolkun ratkaisusta ja vähentää pois heitettävää ruokaa.

(Muuten sitä kasvisten osuuttakin ruokavaliosta on helppo kasvattaa "nuukan perheenäidin menetelmällä": Heitetään pataan lihan sekaan myös kasviksia. Kun aterioitsija kuitenkin ottaa sapuskaa yhtä monta kauhallista kuin ennenkin, on kasvisten osuus ruokavaliosta kasvanut lihan kustannuksella. Ja vieläpä maukkaasti.)