Näkemyksiä ja kokemuksia:

Pitäisikö rahastot pitää vai purkaa?

Eräs vanha ystäväni (ja mahdollinen äänestäjäni, terveisiä vain :) ihmetteli (minun mielestäni näennäistä) epäloogisuuttani Helsingin Sanomien vaalikoneessa, jossa toisaalta pidän nykyistä rahastojen sijoituspolitiikkaa hyvänä ja toisaalta olen sitä mieltä, että nykyistä kunnianhimoista investointiohjelmaa voisi rahoittaa rahastojan myymällä. Mistä tässä on kysymys?

Ensinnäkin on mainittava, että Hesarin vaalikoneessa oli pakko valita jokaiseen kysymykseen, jotta pääsi ehdokkaana mukaan koneeseen, ja toisaalta, että "muu, mikä" -vaihtoehtoja ei ollut tarjolla, vaan monivalintakysymyksissä oli vastaus valittava toimittajien määrittämistä vaihtoehdoista. Tarkoitukseni oli, että näennäinen epäloogisuus selittyisi avovastauksilla, joissa totesin rahastoiduista varoista

Tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa ei kannattane tehdä kovin merkittäviä sijoitusliikkeitä suuntaan tai toiseen. Ennen pitkää alkaa kuitenkin taas nousukausi ja silloin kärsivällinen sijoittaja palkittaneen.

ja investointiohjelmasta

Valitettavasti vaihtoehdoista puuttui se kaikkein järkevin: "menot on mitoitettava tulojen mukaan". Erityisesti tämä pätee käyttötalouden osalta ja se onkin ehdottomasti kyettävä rahoittamaan normaalilla vero- ja muulla tulorahoituksella. Harkittujen investointien kohdalla voi kuitenkin olla perusteltua ottaa lainaa tai purkaa rahastoja. Ns. tavalliset investoinnit mm. tavallisiin katuihin pitää kuitenkin nekin pystyä kustantamaan normaalisti verotuloista.

Investointien kohdalla kautta linjan pitää miettiä tarvetta ja kohtuullisuutta. Espoossa on paljon hyvin kunnianhimoisia ja uraauurtavia hankkeita, joilla on taipumus olla samalla myös hyvin kalliita. Kuitenkin esimerkiksi aivan tavalliset päiväkodit ja koulut voivat olla hyviä ympäristöjä, vaikka niillä ei olisikaan voitettu arkkitehtuuripalkintoja. Kaiken ei siis tarvitse olla upeaa ja erinomaista, jotta se olisi toimivaa ja tarkoitukseensa soveltuvaa.

Huomaan nyt, etten ollut tarpeeksi selvästi tuonut esille sitä, että mielestäni investointiohjelma on liiankin kunnianhimoinen. Koska mukana on monia hankkeita, jotka maksavat kymmeniä ja satoja miljoonia euroja, jo jonkin yksittäisen poisjättäminen, kustannusten karsiminen tai vain lykkääminen muutamalla vuodella, voi muuttaa vuosittaista kokonaissummaa merkittävällä tavalla. Mitään HS:n tarjoamista keinoista ei siis ole välttämätöntä käyttää, jos taloudenpidossa vain käytetään tolkkua ja järkevää kohtuutta.