Johanna Tikanmäki lähikuvassa

Näkemyksiä ja kokemuksia:

Ostoksilla

Asioin tässä päivänä muutamana eräässä espoolaisessa myös verhoja myyvässä liikkeessä. Enkä asioinut siellä suinkaan yksin. Olimme puolisoni kanssa ostamassa yhdessä verhoja yhteiseen kotiimme. Emme olleet suinkaan tutkimassa kankaita ensi kertaa. Kummallakin meillä oli näes asiasta voimakkaita mielipiteitä eikä pienimmän yhteisen nimittäjän löytäminen ollut lainkaan helppoa.

Saimme liikkeessä oikein erinomaista palvelua. Myyjä oli mukava ja asiantunteva. Nykyaikaisella kamerakännykällä oli helppo välittää hänellekin totuudenmukainen kuva siitä, miltä olohuoneessamme ja keittiössämme näyttää ja minkä tyyppistä ratkaisua noin karkeasti olimme ajatelleet.

Olo kuitenkin oli kuin autokaupassa. Roolit vain olivat vaihtuneet. Olen ymmärtänyt, että autokaupassa perheen naisia ei lainkaan noteerata. Verhokaupassa ei sen sijaan perheen miehiä noteerattu lainkaan. Myyjä puhutteli koko ajan vain minua ja vain yksikössä: "Mitä sinä olet ajatellut?" "Mitä pidät tästä?" "Miltä sinusta tuntuisi tällainen?"

Rehellisesti sanottuna minusta tuntui hölmöltä ja jopa vaivautuneelta. Olimme liikkeellä kaksin ja meillä oli kaksi eri mielipidettä. Mutta vain minun mielipiteeni oli myyjän mielestä noteeraamisen arvoinen.

Vastaavasti hiukan myöhemmin tarvitsin pyörääni uudet jarrupalat. Varaosamyyjän ensimmäinen reaktio oli kysyä, onko minulla joku joka ne vaihtaa. Nostin käden lanteelle ja ilmoitin ajatelleeni tehdän moisen pikkutyön itse, että tuskin se nyt yhdelle diplomi-insinöörille on ylivoimaista. Myyjäkin veti sitten sanojaan takaisin ja totesi, ettei jarrupalojen vaihto toki mitään varsinaista rakettitiedettä ole.

Näin jälkikäteen voin todeta, että jarrupalojen vaihto onnistui yhdeltä diplomi-insinööriltä varsin sujuvasti. Taas pysähtyy pyörä.

Tasa-arvoon on vielä matkaa. Asenteistahan näissäkin oli vain kysymys. Sukupuoliroolit ovat liian syvällä.