Johanna Tikanmäki lähikuvassa

Näkemyksiä ja kokemuksia:

Puhe Espoon kaupungin naistenpäiväntilaisuudessa Isossa Omenassa

Hyvää naistenpäivää kaikille. Vai pitäisikö heretä moderniksi ja toivottaa tasa-arvon päivää? Naisillahan on nykyään jo oma ääni, oma huone ja omat rahat. Tasa-arvo ei kuitenkaan vielä ole tätä päivää.

Paljon tarpeellisia tavoitteita on saavuttamatta. Esimerkiksi vanhemmuuden kustannusten pitäisi jakautua tasan vanhempien työnantajien kesken. Nykyään erityisesti pienelle yritykselle nuoren naisen palkkaaminen voi olla merkittäväkin riski. Äitiyslomaa kun ei mies voi pitää ja vanhempainvapaistakin naiset käyttävät valtaosan. Toisaalta monet työnantajat kavahtavat myös, jos pätevän työnhakijan naama tai nimi sattuu vihjaamaan valtaväestöstä poikkeavaan etniseen taustaan.

Työtä tasa-arvon eteen riittää siis tehtäväksi.

Tasa-arvo ei kuitenkaan ole pelkkiä teknisiä toimenpiteitä tai neutraalia ja neutraaliksi pakottavaa lainsäädäntöä. Todellista tasa-arvoa ei voida saavuttaa niin kauan kuin esimerkiksi ihon pintavärillä tai jalkojenvälillä on ihmisten mielissä enemmän merkitystä kuin korvienvälillä.

Asenteet ovat syväänrakennettuja.

Kun perheeseen syntyy lapsi, sukulaiset, tuttavat, satunnaiset ohikulkijat ja lastentarvikekaupan myyjät ovat ensimmäisenä kyselemässä, että tuliko nyt tyttö vai poika. Vaikka eihän vastasyntyneellä ole vielä erityisiä lempivärejä tai mielenkiinnon kohteita. Sen syömiseen ja nukkumiseen keskittyvän nyytin sukupuoltahan ei päälle näe eikä sillä sen suurempaa merkitystäkään ole niin kauan kuin muksulla on vaipat päällään.

Monissa perheissä kasvattaminen sukupuolirooleihin alkaa jo varhain ja on johdonmukaista: pojat eivät leiki nukeilla eikä tytölle hankita rakennussarjaa.

Monesti ajatellaan, että aika korjaa asenteet.

Vanhanaikaisesti asennoituvat vanhat jäärät siirtyvät kukin aikanaan syrjään ja tilalle tulee modernimmin ja tasa-arvoisemmin ajattelevia, yleensä myös iältään nuorempia henkilöitä. Suureksi harmikseni en ole enää ihan vakuuttunut tästä.

Asenteet eivät olekaan sukupuoli- ja sukupolvikysymys.

Hiukan ennen joulua kävimme Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan edustajistossa lähetekeskustelua ylioppilaskunnan uudesta strategiasta, ylimmästä toimintaa ohjaavasta dokumentista. Keskustelussa esitettiin, että strategiassa pitäisi eksplisiittisesti mainita, ettei ylioppilaskunta tue teekkarien yhdistyksiä, jotka harjoittavat sukupuolista tai muuta syrjintää.

Päällisin puolin erinomaisen suoraviivainen ja yksinkertainen kirjaus. Julkisoikeudelliselta yhteisöltä, jollainen ylioppilaskuntakin on, ei liene löysempää linjaa voi edes odottaa.

Edustajisto jakautui kuitenkin kysymyksessä vahvasti kahtia. Jako ei noudattanut sukupuolijakoa. Eikä sitä voine pitää sukupolvikysymyksenäkään, kun keskustelijat kuitenkin järjestetään vasta odottelivat 30-vuotissyntymäpäiväänsä.

Tästä pohjimmiltaan fiksusta ja koulutetusta joukosta löytyi siis vahvaa näkemystä sen puolesta, että ylioppilaskunnan varoja, tiloja ja erityisesti teekkariyhteisön mainetta ja selkänojaa voivat hyödyntää yhdistykset, jotka lähtökohtaisesti ovat päättäneet olla ottamatta naisia jäsenikseen. Torvisoittokuntaan ei soittotaito riitä, jos kromosomit ovat väärät. Vappulehden toimittajalla pitää olla huonon huumorin tajun lisäksi myös oikeat sukupuolielimet. "Näin on aina ollut." Perinteitä ei sovi kyseenalaistaa. Toisaalta jäynäkilpailu on joka vuosi yhtä suuri menestys huolimatta siitä, että myös naiset ovat mukana järjestelyissä, tuomaristossa ja myös osallistujina.

Huomattava osa näkyvimmästä teekkarikulttuurista on kuitenkin miesten tekemää ja miesten markkinoimaa. Korkeakoulun ja ylioppilaskunnan hiljaisesti hyväksyessä tämän "välttämättömän" asiantilan. Käytännön kyseenalaistajat eivät "ymmärrä" teekkariperinteitä. Käytännön kannattajat eivät ymmärrä syrjivänsä.

Kun perusasenteet ovat näin jyrkät ja näin syvällä myös ainakin osalla tulevista päättäjistä ja johtajista, on parilla kivalla tasa-arvoprojektilla ihan turha kuvitella saavuttavansa mitään todellisia lopputuloksia. Toivottavasti tulevaisuus on vielä joskus valoisampi. Hiljaiseksihan tämmöinen vetää.