Näkemyksiä ja kokemuksia:

Liikenne on yhteispeliä

Päivän uutiset kertovat, että jalankulkija kuoli polkupyöräturmassa Helsingissä. Faktoja on julkisuudessa niukasti, mutta pyöräilijää epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamiseta ja kuolemantuottamuksesta. Tapaus on traaginen kaikenkaikkiaan ja toivoa sopii, ettei vastaava toistu.

Itselläni on kokemusta liikkumisesta niin autoilijana, pyöräilijänä kuin jalankulkijanakin. Kaikista ryhmistä löytyy piittaamattomia henkilöitä, jotka eivät välitä punaisista valoista, muista kulkijoista tai sopivasta tilannenopeudesta. Sääntöjen noudattaminen on kuitenkin tärkeää, koska se mahdollistaa kunkin liikkujan toiminnan ennakoinnin muille liikennetilanteen osapuolille. Seuraavassa vähän pyyhkeitä jokaiseen tupaan.

Autoilijoiden olisi hyvä kerrata väistämissäännöt risteyksissä. Suojatiellä olevaa tai sille aikovaa jalankulkijaa on aina väistettävä, tietenkin myös pyöräilijän. Kääntyvä autoilija väistää aina risteävää tietä ylittävää pyöräilijää, mopoilijaa ja muuta kulkijaa. Kärkikolmion takaa pyörätielle tuleva autoilija väistää pyöräilijöitä. Pyöräilijä saa ajaa suojatien yli, jos pyörätie jatkuu suojatien molemmin puolin. Käytännössä taluttamaan joutuvat vain jalkakäytävällä ajavat alle 12-vuotiaat. Ne muut jalkakäytävällä pyöräilijät eivät muutenkaan noudata liikennesääntöjä, joten ei kannata odottaa moista tässäkään asiassa. Valitettavan monella autoilijalla on tässä kohtaa jäänyt alakoulussa opetetut "lasten liikennesäännöt" mieleen yleisenä totuutena. Kevyen liikenteen väylät eivät ole mitään pysäköintipaikkoja. Vilkku on keksitty.

Pyöräilijöiden paikka ei ole jalkakäytävällä. Pyöräilijän on ajettava pyörätiellä tai yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä, jos sellainen on, ja ajoradalla, jos ei ole. Väylää ajetaan oikeassa reunassa, ohitukset tehdään vasemmalta. Kelloa saa käyttää. Valot ja heijastimet ovat pimeällä tarpeen. Jos pyörätie ylittää ajoradan eikä muuta ole merkitty, pyöräilijä väistää autoilijoita. Paitsi tietenkin taluttaessaan, jolloin pyöräilijä onkin jalankulkija ja autot saavat taas väistää. Suuntamerkit auttavat muita kulkijoita ennakoimaan pyöräilijän ajosuunnitelmia.

Jalankulkijoiden paikka ei pääsääntöisesti ole pyörätiellä. Väylää kuljetaan reunassa. Koiran ja ulkoiluttajan on syytä olla samassa reunassa. Väylän poikki viritetty talutin aiheuttaa vaaran, paitsi muille kulkijoille, myös sille ilmeisessä tukehtumisvaarassa olevalle koiralle. Heijastimet ovat pimeällä tarpeen. Puistoissa on pääsääntöisesti pyöräily sallittu, joten kannattaa harkita sitä pyöräilijän perään kiroilua. Valojen vaihtumista odotetaan jalkakäytävällä, ei pyörätietä ylittävällä suojatiellä. Erityisesti suojatiettömissä kohdissa ei törmäillä katsomatta pyörätielle sen paremmin kuin muullekaan ajoradalle.

Erityisen vaarallisiksi koen kolmion takaa kevyen liikenteen väylälle törmäävät autoilijat, jotka ryhtyvät ihmettelemään risteävää liikennettä vasta keula tukevasti pyöräilijän ja jalankulkijan reitillä. Jos pensasaita tai muu viritys haittaa näkyvyyttä, sitä suuremmalla syyllä siihen kevyen liikenteen väylälle on tultava varovasti. Joillakin on vielä muksut kyydissä ja mielessä on käynyt, että noinkohan haluavat jonkun ajavan oman lapsensa päälle vastaavassa tilanteessa. "Parhaalla" sankarilla on unohtunut kännykkä korvalle ja vilkku käyttämättä, kun on tömäyttänyt kolmion takaa suoraan eteeni ja törmäykseltä on pelastanut vain pyöräni kohtuullisen tehokkaat jarrut. Tämmöisissä tilanteissa fillariinkin kaipaisi kunnon tööttiä.

Sääntöjen noudattamisen lisäksi on tietenkin tärkeää, että liikenneympäristö tukee turvallista liikkumista, kun tavoitteena on päästä paikasta toiseen. Ja se on tässäkin kaupungissa kunnallispolitiikkaa: katusuunnitelmista päätetään teknisessä lautakunnassa.

Lähtökohtaisesti risteyksiin on varattava tarpeeksi tilaa ja avaria näkymiä. Kevyen liikenteen reitit on suunniteltava tukemaan asiointiliikkumista siten, että luontevasti ei synny tarvetta oikaista liikennesääntöjen vastaisesti. Jalankulkijoille ja pyöräilijöille on varattava tarpeeksi tilaa, mielellään erillään toisistaan. Tien rakenteellisten ratkaisujen (leveys, mutkaisuus ja muut vastaavat) on vastattava nopeusrajoitusta siten, että on luontevaa ajaa rajoituksen mukaisesti ja erilliset hidastetöyssyt voidaan jättää rakentamatta.

Suurin osa liikkujista on onneksi kaikissa ryhmissä kohteliaita ja toiset huomioon ottavia. Pieni sääntö- ja asennekertaus silloin tällöin tekee kuitenkin kaikille hyvää. Yhteispelillä liikennekin sujuu!