Näkemyksiä ja kokemuksia:

Tyttöjen ja poikien leluja, mutta mistä saisi lasten leluja?

Joulun lähestyessä postiluukusta suoraan tulvii lelukuvastoja myös tällaiseen pelkistä aikuisista koostuvaan talouteen. Vuodesta toiseen tällaista periaatteellista tasa-arvon kannattajaa ja useimmiten siniseen ja harmaan sävyihin pukeutuvaa nais-DI:tä jaksaa kuitenkin hämmästyttää kuvastojen räikeän stereotyyppinen sukupuoliroolittelu: kaikki lelut ja muut tavarat on jaettu "tytöille" ja "pojille", mutta ihan vain lapsille ei tunnu tarjontaa olevan.

Toki tilanne on kauppiaan kannalta herkullinen: Jos isosiskolle ostetaan ensin prinsessa-potkulauta, niin onhan se bisnesnäkökulmasta kannattavaa, ettei pikkuveli sillä suostu potkuttelemaan, kun sisko on ensin kasvanut laudasta ulos. Ja pikkuveljelle pitääkin sitten ostaa toinen.

Kaikki tytöt eivät kuitenkaan asetu vaaleanpunaiseen söpöys-prinsessamuottiin eikä pojat ole pelkästään tummiin pukeutuvia rämistelijöitä. Minunkin lempivärini lapsena oli keltainen ja olen aina ollut kiinnostunut, miten asiat toimivat. Muistan maanneeni pesukoneenkorjaajan kanssa keittiön lattialla killistelemässä (anteeksi häiriö, Yrjö) ja purkaneeni niin kuulakärkikynät kuin herätyskellotkin. Toki minulla oli myös vino pino barbeja, mutta myös laatikollinen pikkuautoja. Ja kaikkea siltä väliltä. Ja niin muuten oli veljellänikin ja sisarellanikin. Kunnon kansalaisia meistä on kasvanut kaikista, vaikka valinta lempileluista, -väreistä, -kirjoista ja -tekemisistä jätettiin meille itsellemme eikä sitä saneltu meille vanhempien tai muun ympäristön toimesta.

Jos tänä päivänä haluaisi kasvattaa lapsistaan fiksuja aikuisia eikä erityisesti "tyttöjä" tai "poikia", niin vaikeaksi menee...

Kaikesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi): Hyvää joulua kaikille!